Jorma Kalela - Historiantutkimus ja historia, osa 2

Pauli_R
Note by , created over 5 years ago

Historia Note on Jorma Kalela - Historiantutkimus ja historia, osa 2, created by Pauli_R on 12/14/2013.

1048
1
0
Tags
Pauli_R
Created by Pauli_R over 5 years ago
HISTORIA DE LA PSICOMOTRICIDAD
Genis Rodriguez
Economía y salud
Ezequiel Costant
Historia de la psicología
Elizabeth Rs
Carbohydrates
anna.mat1997
OS Part 1
Good Guy Beket
Segunda Guerra Mundial 1939-1945
miminoma
Historia de la Música
Alicia Maqueira Atienza
Constitución Española (1978)
James Boyce
Franquismo
lucia broncano
I Guerra Mundial
miminoma

Page 1

Ajan vankila

Renvall: geneettinen aikakäsitysKalela: Ajan vankila

Kausaliteettien ja aikasuhteiden liika käyttö asettaa tulokset ennalta

Determinismi ja teleologia Aika saa usein ylikorostuneen merkityksen: determinismi ja teleologia "Voittajien historia" ja "jälkiviisaus" Vaara jos etenee ajassa taaksepäin Jälkiviisaus: tuodaan yksi ainoa selitysmalli asioiden kehittymiseen. Asioilla on siis muka jokin tarkoitus: teleologia Determinismi: Aikaisemmat asiat määräävät edellisen Onko nykypäivä menneisyyden summa

Historiantutkimus ideologina Tahaton ajan muuttaminen jatkuvuudeksi ja seuraussuhteiksi yleistä Ajatus kehityksestä on tehnyt historiasta ideologin ja opettajan  Historismi

Historistinen metaselitys Historismi vaikuttaa edelleen: usein historia koetaan yhdeksi jatkumoksi Historiallinen jatkumo pysyy hengissä tutkimuksessa kun kausaliteettiajattelu ylikorostuu jatkuvasti Tutkimuksen peruslähtökohdat määräävät ennalta tulokset Asioiden välille rakennetaan myös keinotekoisia yhteyksiä

Keinotekoiset yhteydet Historiaa tulisi rakentaa "eteenpäin" niin vältetään keinotekoiset yhteydet Menneisyyden tulevaisuudet olivat avoimia. Eli tutkimuskohteen ja nykyisyyden välillä ei välttämättä ole jatkuvuutta Ihminen kokee historian menneeksin, nykyisyydeksi ja tulevaksi: Ei kuitenkaan ole hyvä tapa lähestyä tutkimusta Irtautuminen ajan vankilasta: Monitahoisuus yksitahoisuuden edelle

Ei ole olemassa yhtä aikaa, vaan monia päällekäisiä 

Ajan yksi virta Ajan virta: Historiantutkija ei voi tarkastella näköalapaikalta vaikka näin luulisikin Irtautuminen virta-ajattelusta: Aikaa ei ole olemassa, vaan on eripituisia prosesseja ja tapahtumia. Aika ei siis kuljeta tapahtumia eteenpäin

Kerrottu tapahtuma ja tutkijan tapahtuma Tapahtuman käsite määriteltävä  Ranskan suuri vallankumous: Onko tapahtuma, prosessi vai periodi. Kaikkia? Tapahtuma sisältää aina myös periodin ja prosessin aineksia. On erotettava kerrottu tapahtuma ja historiantutkijan tapahtuma Tapahtuman kertominen on maailman käsitteellistämistä: tapahtumasta tulee kertomus, jolla on narratiivi.  Tarinoituminen ja stereotyyppinen kertomus: kertomuksen sosiaalinen tehtävä ja asema Historiantutkijan tapahtuma on alkuperäisen konstruktio, ja riippuvainen kontekstistaan

Historia lokerikkonaKerrotun tapahtuman ja tutkijan tapahtuman erottelu tuo esiin kolme näkökohtaa: Esityksen narratiivisen rakenteen toissijaisuus verrattuna esityksen alkuperään Tutkijan tapahtuman riippuvuus asiayhteydestä, johon hän on sen sijoittanut Tutkijan vapaudella konstruoida tapahtumat on rajansa, jotka tutkimuskohde on määritellyt Miten tutkijan tapa jäsentää tapahtumaa, periodia ja prosessia eroaa aikalaisten tavasta?Voiko esim. hallituskausia käyttä jos aikalaiset eivät näin ajatelleet?Aikakausi ei voi olla todellisuuden ontologinen peruselementti. Tapahtumia ei voi lokeroida lyhyisiin aikalokeroihin erillisiksi osiksi

Historia musiikkina Historia nähdään helposti yksitasoisena Aika kuitenkin monitasoista ja kestoista: orkesterivertaus: Ajallinen kesto: esitys ei pysähdy Substanssi: orkesteri eli toimijat määrittelevät ajanjakson substanssin sen kuluessa Subjektit: toimijat historiassa vs. tutkijan rooli Soittajat ja yleisö eivät käsitä teosta samalla tavalla: ajasta ja kulttuurista riippuvainen.Helposti ajatellaan, että kohdeihmisillä ei ollut tietoisuutta laajemmista yhteyksistä ja periodeista

Kellon ja kalenterin aika Aika on apuväline Oma aika eli ihmisille merkityksellinen aika: Rakentuu ihmisille kulloinkin merkityksellisistä asioista  Ihmiset antavat ajalle merkityksen, se ei ole ontologisessa asemassa Yleispätevä esitys: Kaikilla ihmisillä on käsitys omasta ajasta Joka kulttuureilla omat tapansa ymmärtää aikaa

Aikaan sijoittaminen Kalenterista ja kellosta tullut standardimalli ymmärtää aikaa. Kuitenkin vain apuväline Ajasta tulee aikaa vasta kun sille annetaan merkityksiä: "kekkosen aika" "60-luku" Toimijoiden oma aika tuotava näkyviin vaikka esitys tapahtuu tutkijan omassa ajassa Ajoittaminen vs. merkityksen antaminen Myös ajoitukset ovat tutkimustuloksia!

Aika historiantutkijan haasteena Aika ja tila maailmaa käsitteellistävinä peruselementteinä Arkityössä tutkija käyttää monia eri aikoja, mutta tutkiessa unohtuu usein yhteen jatkumoon

MUISTA: Aika ei aiheuta tapahtumia vaan ihmiset antaessaan niille merkityksen ajassa Aikaan liittyvät esitykset ovat aina päätelmiä

Vaikea totuus

Onko totuus edes mahdollista historiassa? vrt. koko totuus ja virheellisen tiedon korjaus

Onko todellisuus sidoksissa tutkijan kieleen?

Monet totuudet: Kulttuurinen, eettinen, poliittinen, tietoteoreettinen jne..

Tutkijoiden totuus perinteisesti tietoteoreettinen ja tiedostamatta metodologinen

Maallikoiden odotukset Maallikot pitävät tutkijaa asiantuntijana joka tietää totuuden Maallikot etsivät omaan tilanteeseensa selittäviä totuuksia. Totuuskomissiot ja syntipukkien haku Tiedonintressit sankareissa ja konnissa Tutkijat pitäneet itsestäänselvyytenä kykyään kuvata historiaa totuuksina

Tutkijat ja totuus Premissien määrittely tärkeää objektiivisuuden kannalta Ovatko tutkijat ottaneet itselleen mahdottoman roolin totuuden profeettoina? Tutkijan omat merkitykset aina mukana tulkinnassa Ei ole ehdotonta eikä yksiselitteisiä totuuksia

Löytyykö totuus lähteestä? Tuskinpa vaan

Historiantutkijan "tosiasiat" Historia rakentuu totuuksien varaan, mutta on rekonstruoituna vain sarja hyväksyttyjä mielipiteitä Koherenssiteoria jyllää metodioppaissa Perustellisessa tutkimuksessa sekä yksittäiset tiedot, että kokonaisuus ovat koherenssissa keskenään Tosiasiat usein historiassa sovittuja seikkoja: Esim. Suomen itsenäistyminen

"Miten asiat eivät olleet" Historiantutkijan tuloksissa on siis aina sopimuksenvaraisuutta, ja arvioidaan aiempien tulosten valossa todellisuuden sijaan. Ei hyvä! Tutkija vastaan kirjailija. Ei voi turvautua fiktioon koossapitämiseksi ja perustelupakko  Tietoteoreettinen arvio tapahtuu negatoinnin kautta. Kestämätön tieto korvataan "kunnes toisin osoitetaan" Totuudet ovat voimassa vain niin kauan kuin niitä ei täsmennetä

Tutkijoiden totuus Tieteiden yhtenäisyys alkaa vanheta Kokonaistulkinnan merkitys korvasi yksityiskohtiin pureutumisen Historia kulttuurisena instituutiona  Tulkintojen kokonaistotuudet ja tekstin ominaisuudet molemmat altistettava tietoteoreettiselle analyysille

Kielellinen tarkastelutapa Kuvauksen ehdot ja narratiivi uusi tapa pohtia totuusarvoja tutkimuksessa Tutkijat jäsentävät tapahtumia aikaperspektiivissä argumentaation kautta Lingvistinen ajattelutapa: historia ei ole todellisuuden peruselementti vaan rakentuu tutkijoiden antamista merkityksistä: Esittämisen muoto korostuu. Jää kapeaksi koska ottaa huomioon vain totuuden tietoteoreettisen puolen

Totuuden eettinen ja pragmaattinen ulottuvuus Eettinen ulottuvuus: Oikeus tutkimuskohteelle ja velvollisuus hyvään argumentaatioon ja tiedon tuottamiseen Vaatimus objektiivisuudesta on estänyt erittelemästä juuri näitä eettisiä seikkoja Pragmaattinen: Kaikki historia on lopulta oman aikamme historiaa ja vastaa kysyntään: Suhde nykyisiin tarpeisiin ja tilanteisiin Mutta tiedon kysyntää ei saa ottaa annettuna, vaan myös se pitää osata kyseenalaistaa

Totuuden kulttuurinen ulottuvuus Oleellista on, pidetäänkö tietoa yhteisöissä tosina, esim. kirjailijoiden osalta Uskomukset todellisuudesta ovat väistämättä kulttuurisidonnaisia. Eri kulttuureilla on omat ontologiset sitoumuksensa Ajan lisäksi myös tila ja paikka (kulttuuri) otettava huomioon

Keiden totuus Keiden totuutta sitten julkaistaan jos se on kulttuurisidonnaista? Onko demokratia mahdollinen vai johtaako relativismiin?  Tutkijan rooli toimia dialogina kahden kulttuurin välissä ja näin edesauttaa kulttuurien välistä yhteisymmärrystä

Totuus ja tieteellisyys Totuuden metodologinen sisältö Tutkijan tietoteoreettinen ja perusteluvelvollisuus Kokonaistulkinnan oltava johdonmukainen ja ristiriidaton. Esteettinen ja lingvistinen arvio, mutta oleellista kuitenkin perusteluiden näkyminen Lähteiden lukemisen tavat tulee tuoda esille ja eritellä tarkasti, mutta historiantutkimus on KIRJOITTAMALLA TAPAHTUVAA PÄÄTTELYÄ EI LÄHDEKRITIIKKIÄ

Toruuden metodologinen ulottuvuusKestävän tiedon kriteerit: Päättelyn moitteettomuus Tulkinnan vakuuttavuus Kuvauksen uskottavuus Tutkimustuloksen hyväksyttävyys: Todenmukaisuus Hedelmällisyys Sanoma

Kestävä tieto

Kestävän tiedon on ennen kaikkea läpäistävä oikeudenmukaisen kuvauksen kriteeri

Kestävän tiedon arvio: ensin kollegat, jonka jälkeen suuri yleisö vaikuttavuuden kautta

Päättelyn moitteettomuus - tutkijan esitys kokonaisuutena tulkinnan vakuuttavuus - suhde aikaisempaan tutkimukseen Kuvauksen uskottavuus - tieto tutkimuskohteen kulttuurista

"Lähdeaineiston riittävyys" Lähteille eistettävät lähtökysymykset: määrä, laatu, mitä voi ohittaa, johtopäätöksiä kyseenalaistavat?? Hieman ylimalkaisia ja ohjaavat ajattelun lähteisiin kysymysten sijaan. Ei voi juuttua tiettyihin lähderyhmiin Tutkija ei voi etukäteen tietää mitä lähteitä tarvitsee Päättely kadonnut kokonaan taka-alalle

Päättely Lähdekritiikki metodina polkenut alleen Jos lähteet ovat mykkiä, niin ne on laitettava puhumaan päättelyn avulla

Päätelmät ja päättelyketjut Mitä muita päättelytyyppejä tutkija käyttää kuin selittämistä? Esim. logiikka ja tilastot Päättely edeltää argumentointia ja ne on osattava pitää erillään toisistaan Päättelyketjut ja päätelmien väliset yhteydet rakentavat kokonaisuuden Metodeja pohdittu aivan liian vähän

Esityksen kirjoittamatta jääneet osat Päättämällä mitä esittää tutkija ottaa yleisönsä huomioon Teksti pitäisi saada ymmärretyksi kuten se sanotaan Ilmaisut ja rivien välistä lukeminen otettava huomioon päättelyssä Vuoropuhelu yleisön kanssa kestävän tiedon näkökulmasta

Esityksen arvioitavuus Mitä esityksen kirjoittamatta jääneet osat merkitsevät päättelyn arvioitavuudelle? Ei ole selviä sääntöjä: Looginen ja epistemologinen hyväksyttävyys, mitä saa jättää lausumatta jne? Päättelyn moitteettomuus vaikea arvioida jos tulkinta ei ole selvää

Mieti mitä voit jättää sanomatta, jotta viesti välittyy ja arviointi on yhä mahdollista

Päättelyn moitteettomuus Yksittäisten tietojen osalta helppo, mutta kokonaisuudet todella haastavia Päätelmäketjujen ja kerrosten yhdistäminen vaativa tehtävä Kielellisesti esityksen oltava arvioitavissa päätösrakenteidensa puolesta, mutta viestin on myös mentävä perille yleisölle Kompositio luultua vaativampi ja tärkeämpi osa Päättelyn moitteettomuus heijastuu sujuvana tekstinä

Tulkinnan vakuuttavuus Oman markkinaraon löytäminen alkuvaiheessa ja täsmennys primaarilähteitä lukiessa Kuinka pitkälle olemassa olevaa tietoa uskalletaan haastaa? Innovatiivisuus aina hyvä jos pystytään perustelemaan. Aina ei näin toki ajatella Pelkkä tutkimuskirjallisuus pohjana ei riitä. YK:n määrittämisen prosessi mukana Aukon täyttäminen tai tutkitun aiheen poisjättäminen vääriä kriteerejä. Aukoistakin on aina käsityksia ja tutkittu voidaan kumota tai vahvistaa Innovatiivisuus edelleen kahlittuna vanhoihin ajattelutapoihin

"Kleopatran nenä" Tulkinta voi näyttää vakuuttavalta, mutta ei välttämättä ole uskottava Pystyttävä suhteuttamaan samaan aikaan kohteen kulttuuriin ja aikaisempaan tutkimukseen Mitä tietoja yleisölle on annettava uskottavuuden tueksi

Kuvauksen uskottavuus Tärkein kriteeri on kohteen kulttuuri. Onko tulkinta sekä mahdollinen että oikeudenmukainen Kulttuurien järjestelmällinen vertailu koko ajan oltava mukana Perinteisesti lähteet määräävät mitä voidaan kysyä. Päinvastoin lähteet vastaavat. Kysymykset eka! Mahdollisuutta tietoon ei ole eli uksottavuus siksi kriteeri

Tutkimustulosten hyväksyttävyys

Onko tutkijan argumentaatio hyväksyttävää.Ei saa polkea rekonstruktiota

Todenmukaisuus Hedelmällisyys  Sanoma

Argumentin perusteet ja teho Argumentti = perustelee, miksi väite pitää hyväksyä Liisa on rikkonut ikkunan koska ainoa talossa = perusteet, liisa on syyllisistynyt rikkeeseen = teho Kumpikaan ei ole mielekäs ilman toista. Teho vetoaa yleisöön Koko tekstit arvioitavissa Tehoa ei aina mainita tekstissä, "antaa ymmärtää"

Kaksinkertainen todenmukaisuus Kulttuurien erot usein ristiriidassa kaksi keskinäisen tiedon varastoa Tutkimuksen on vastattava samanaikaisesti molempien kulttuurien todellisuuskäsityksiä Tulkki

Todenmukaisuus tutkimusprosessissa Tasapainottelu kulttuurien välissä työn eri vaiheissa Lopussa kun argumentoidaan lähinnä yleisö Yleisluontoinen tehtävä

Maallikot arvioijina Tutkijoiden rooli kriitikkoina ja ammattilaisina ylikorostunut Esityksellä aina maailmankuvaa syventävä vaikutus Yleisö päättää itse onko tieto hyödyllistä ja sanoma tehokas Tutkijat ja maallikot yhdessä arvioivat hedelmällisyyden ja vaikutuksen Poliittinen holhoaminen

Tutkija argumentoi molempien kulttuurien ehdoilla

Tutkimuksen viestin hioutuminen Yleisö mielessä jo tutkimuskysymyksiä miettiessä Kriitikon ennakointi Tutkija vakuuttaa ensin itsensä sitten vasta yleisön

Viestin vastaanotto Tutkija voi itse vaikuttaa siihen kuinka hänen työtään arvioidaan Tutkija valitsee yleisönsä, mutta rajaus ei välttämättä jää niin suppeaksi kuin luulee

Historiantutkijan uhkapeli Lukijoita ei voi kontrolloida loputtomiin. Tahattomat päätelmät usein mukaan Voiko tutkija olla ottamatta kantaa ilmeisiin päättelymahdollisuuksiin Sääntöjä kaivaittaisiin "antaa ymmärtää" selventämiseen Tekstin kokonaisuus ja tulkinnanvaraisuus siis uhkapeliä

Sanoma mikä on tarinan opetus, moraali Asiaa ajava vs. objektiivinen tutkija Tutkijan vastuu tuloksista Historiasta voi oppia, esim maailmankuvaa avartamalla Sanoma tulee usein esiin rakenteesta eli kompositiosta

Kompositio Johnomukaisuus, arvioitavuus ja ritiriidattomuus Samaan aikaan uskottava ja vakuuttava Kommunikointi yleisön kanssa vaativa vaihe, lipsutaan usein oikeudenmukaisuudesta Kronologia vs tematiikka vasta eka askel Retoriikka ja esteettisyys hyväksyttäviä jos eivät vaikuta kestävän tiedon vaatimuksiin

Historiantutkijan retoriikka Hyvin sanominen vs toden sanominen Todennäköisyydet ja perustelu Ethos = miten esittelee itsensä Pathos = Uhkapeli yleisön kanssa Logos = Tiedollinen ja looginen sisältö Logos on sovitettava niihin puitteisiin jotka ethos ja pathos määräävät

Historiantutkijan dialogit

Tulkki, kahdensuuntainen vuoropuhelu

Totuus ei ole jatkuvasti voimassa oleva vaan suhteista muuttuva

Uudet tulkinnat = uudet totuudet

Tutkija + yleisö + tutkimuskohde = tulkinta ja totuus

Popularisointi ja "kertomuksellisuus" Perinteisesti tieteellisys ja populaarisuus sulkevat toisensa pois Maallikot eivät vain lukijoita vaan osallistuvat määrittelyyn Tutkijat eivät aina ymmärrä kuten tarkoitettu Kertomuksellisuus vastakohta liialle tieteellisyydelle Paras olisi "tieteellinen kertomus"

Yleisön näkökulma Onko popularisoinnille enää sijaa uusien historioiden myötä Kuka, ketkä ja miten päätetään mitä historiaa tulisi tutkia? Ei pidä pelätä myyttien kaatamista, sillä usein se on mahdotonta Yleisö osallistuu kiinnostavan määrittelyyn

Sisällön ja muodon yhteys Kielellinen käänne Historia ei ole tiedettä kuten luonnontieteen. Kieli ja kulttuuri antavat substanssille muodon kielen kautta

Arkikielisyyden merkitykset Tutkijoiden tapa käyttää arkikieltä itsestäänselvyys Osoitus siitä, että dialogi yleisön kanssa otetaan vakavasti Kieli täytyy osata muovata yleisön tarkoituksiin sopivaksi. Miten viesti tulee ymmärretyksi? Kulttuurin ymmärtäminen on sen kielen ymmärtämistä ja puhumista

Kieli tuo muodon tiedolle. Miten se tulkitaan?

Dialogi yleisö kanssa Yleisö otettava tasavertoisena osapuolena koko ajan Vakuuttamisen 4 strategiaa: Tulkinnan tuoreus Kuvauksen uutuus Tulosten hedelmällisyys Sanoma Yleisöjä usein enemmän kuin yksi, mikä tekee tilanteesta haastavan

Tutkijan ja yleisön oikeudet Tutkija ei ole asiantuntija kaikissa dialogin vaiheissa Voiko tutkija olla asiantuntija toisen ihmisen historiassa? Kellään ei ole tätä etuoikeutta, mutta tutkijalla ei näin ole varaa virheisiin

Dialogi tutkimuskohteen kanssa Käsittäminen ja käsitettäväksi tekeminen Tutkimuskohteenkin kanssa käydään dialogia kunnes on päästy lopulliseen molempia tyydyttävään ratkaisuun Lähteitä ei kritisoida vaan yritetään ymmärtää Ei ole kyse eläytymisestä tai empatiasta Tutkija ei ole kohteensa yläpuolella tai superasiantuntija

"Historia on jatkuvaa väittelyä"

Tiedon tarve oikeastaan määrittelee kulloisetkin totuudet ei epistemologia

Totuus prosessina

9. Historiantutkijan dialogit

6. Vaikea totuus

7. Kestävä tieto

8. Tutkimustulosten hyväksyttävyys

5. Ajan vankila