Jorma Kalela - Historiantutkimus ja historia, osa 2

Página 1

Ajan vankila

Renvall: geneettinen aikakäsitys

Kalela: Ajan vankila

Kausaliteettien ja aikasuhteiden liika käyttö asettaa tulokset ennalta

Determinismi ja teleologia

Aika saa usein ylikorostuneen merkityksen: determinismi ja teleologia

"Voittajien historia" ja "jälkiviisaus"

Vaara jos etenee ajassa taaksepäin

Jälkiviisaus: tuodaan yksi ainoa selitysmalli asioiden kehittymiseen. Asioilla on siis muka jokin tarkoitus: teleologia

Determinismi: Aikaisemmat asiat määräävät edellisen

Onko nykypäivä menneisyyden summa

Historiantutkimus ideologina

Tahaton ajan muuttaminen jatkuvuudeksi ja seuraussuhteiksi yleistä

Ajatus kehityksestä on tehnyt historiasta ideologin ja opettajan

Historismi

Historistinen metaselitys

Historismi vaikuttaa edelleen: usein historia koetaan yhdeksi jatkumoksi

Historiallinen jatkumo pysyy hengissä tutkimuksessa kun kausaliteettiajattelu ylikorostuu jatkuvasti

Tutkimuksen peruslähtökohdat määräävät ennalta tulokset

Asioiden välille rakennetaan myös keinotekoisia yhteyksiä

Keinotekoiset yhteydet

Historiaa tulisi rakentaa "eteenpäin" niin vältetään keinotekoiset yhteydet

Menneisyyden tulevaisuudet olivat avoimia. Eli tutkimuskohteen ja nykyisyyden välillä ei välttämättä ole jatkuvuutta

Ihminen kokee historian menneeksin, nykyisyydeksi ja tulevaksi: Ei kuitenkaan ole hyvä tapa lähestyä tutkimusta

Irtautuminen ajan vankilasta: Monitahoisuus yksitahoisuuden edelle

Ei ole olemassa yhtä aikaa, vaan monia päällekäisiä

Ajan yksi virta

Ajan virta: Historiantutkija ei voi tarkastella näköalapaikalta vaikka näin luulisikin

Irtautuminen virta-ajattelusta: Aikaa ei ole olemassa, vaan on eripituisia prosesseja ja tapahtumia. Aika ei siis kuljeta tapahtumia eteenpäin

Kerrottu tapahtuma ja tutkijan tapahtuma

Tapahtuman käsite määriteltävä

Ranskan suuri vallankumous: Onko tapahtuma, prosessi vai periodi. Kaikkia?

Tapahtuma sisältää aina myös periodin ja prosessin aineksia.

On erotettava kerrottu tapahtuma ja historiantutkijan tapahtuma

Tapahtuman kertominen on maailman käsitteellistämistä: tapahtumasta tulee kertomus, jolla on narratiivi.

Tarinoituminen ja stereotyyppinen kertomus: kertomuksen sosiaalinen tehtävä ja asema

Historiantutkijan tapahtuma on alkuperäisen konstruktio, ja riippuvainen kontekstistaan

Historia lokerikkona

Kerrotun tapahtuman ja tutkijan tapahtuman erottelu tuo esiin kolme näkökohtaa:

Esityksen narratiivisen rakenteen toissijaisuus verrattuna esityksen alkuperään

Tutkijan tapahtuman riippuvuus asiayhteydestä, johon hän on sen sijoittanut

Tutkijan vapaudella konstruoida tapahtumat on rajansa, jotka tutkimuskohde on määritellyt

Miten tutkijan tapa jäsentää tapahtumaa, periodia ja prosessia eroaa aikalaisten tavasta?

Voiko esim. hallituskausia käyttä jos aikalaiset eivät näin ajatelleet?

Aikakausi ei voi olla todellisuuden ontologinen peruselementti. Tapahtumia ei voi lokeroida lyhyisiin aikalokeroihin erillisiksi osiksi

Historia musiikkina

Historia nähdään helposti yksitasoisena

Aika kuitenkin monitasoista ja kestoista: orkesterivertaus:

Ajallinen kesto: esitys ei pysähdy

Substanssi: orkesteri eli toimijat määrittelevät ajanjakson substanssin sen kuluessa

Subjektit: toimijat historiassa vs. tutkijan rooli

Soittajat ja yleisö eivät käsitä teosta samalla tavalla: ajasta ja kulttuurista riippuvainen.

Helposti ajatellaan, että kohdeihmisillä ei ollut tietoisuutta laajemmista yhteyksistä ja periodeista

Kellon ja kalenterin aika

Aika on apuväline

Oma aika eli ihmisille merkityksellinen aika:

Rakentuu ihmisille kulloinkin merkityksellisistä asioista

Ihmiset antavat ajalle merkityksen, se ei ole ontologisessa asemassa

Yleispätevä esitys: Kaikilla ihmisillä on käsitys omasta ajasta

Joka kulttuureilla omat tapansa ymmärtää aikaa

Aikaan sijoittaminen

Kalenterista ja kellosta tullut standardimalli ymmärtää aikaa. Kuitenkin vain apuväline

Ajasta tulee aikaa vasta kun sille annetaan merkityksiä: "kekkosen aika" "60-luku"

Toimijoiden oma aika tuotava näkyviin vaikka esitys tapahtuu tutkijan omassa ajassa

Ajoittaminen vs. merkityksen antaminen

Myös ajoitukset ovat tutkimustuloksia!

Aika historiantutkijan haasteena

Aika ja tila maailmaa käsitteellistävinä peruselementteinä

Arkityössä tutkija käyttää monia eri aikoja, mutta tutkiessa unohtuu usein yhteen jatkumoon

MUISTA:

Aika ei aiheuta tapahtumia vaan ihmiset antaessaan niille merkityksen ajassa

Aikaan liittyvät esitykset ovat aina päätelmiä

Vaikea totuus

Onko totuus edes mahdollista historiassa? vrt. koko totuus ja virheellisen tiedon korjaus

Onko todellisuus sidoksissa tutkijan kieleen?

Monet totuudet: Kulttuurinen, eettinen, poliittinen, tietoteoreettinen jne..

Tutkijoiden totuus perinteisesti tietoteoreettinen ja tiedostamatta metodologinen

Maallikoiden odotukset

Maallikot pitävät tutkijaa asiantuntijana joka tietää totuuden

Maallikot etsivät omaan tilanteeseensa selittäviä totuuksia. Totuuskomissiot ja syntipukkien haku

Tiedonintressit sankareissa ja konnissa

Tutkijat pitäneet itsestäänselvyytenä kykyään kuvata historiaa totuuksina

Tutkijat ja totuus

Premissien määrittely tärkeää objektiivisuuden kannalta

Ovatko tutkijat ottaneet itselleen mahdottoman roolin totuuden profeettoina?

Tutkijan omat merkitykset aina mukana tulkinnassa

Ei ole ehdotonta eikä yksiselitteisiä totuuksia

Löytyykö totuus lähteestä? Tuskinpa vaan

Historiantutkijan "tosiasiat"

Historia rakentuu totuuksien varaan, mutta on rekonstruoituna vain sarja hyväksyttyjä mielipiteitä

Koherenssiteoria jyllää metodioppaissa

Perustellisessa tutkimuksessa sekä yksittäiset tiedot, että kokonaisuus ovat koherenssissa keskenään

Tosiasiat usein historiassa sovittuja seikkoja: Esim. Suomen itsenäistyminen

"Miten asiat eivät olleet"

Historiantutkijan tuloksissa on siis aina sopimuksenvaraisuutta, ja arvioidaan aiempien tulosten valossa todellisuuden sijaan. Ei hyvä!

Tutkija vastaan kirjailija. Ei voi turvautua fiktioon koossapitämiseksi ja perustelupakko

Tietoteoreettinen arvio tapahtuu negatoinnin kautta. Kestämätön tieto korvataan

"kunnes toisin osoitetaan"

Totuudet ovat voimassa vain niin kauan kuin niitä ei täsmennetä

Tutkijoiden totuus

Tieteiden yhtenäisyys alkaa vanheta

Kokonaistulkinnan merkitys korvasi yksityiskohtiin pureutumisen

Historia kulttuurisena instituutiona

Tulkintojen kokonaistotuudet ja tekstin ominaisuudet molemmat altistettava tietoteoreettiselle analyysille

Kielellinen tarkastelutapa

Kuvauksen ehdot ja narratiivi uusi tapa pohtia totuusarvoja tutkimuksessa

Tutkijat jäsentävät tapahtumia aikaperspektiivissä argumentaation kautta

Lingvistinen ajattelutapa: historia ei ole todellisuuden peruselementti vaan rakentuu tutkijoiden antamista merkityksistä: Esittämisen muoto korostuu.

Jää kapeaksi koska ottaa huomioon vain totuuden tietoteoreettisen puolen

Totuuden eettinen ja pragmaattinen ulottuvuus

Eettinen ulottuvuus: Oikeus tutkimuskohteelle ja velvollisuus hyvään argumentaatioon ja tiedon tuottamiseen

Vaatimus objektiivisuudesta on estänyt erittelemästä juuri näitä eettisiä seikkoja

Pragmaattinen: Kaikki historia on lopulta oman aikamme historiaa ja vastaa kysyntään: Suhde nykyisiin tarpeisiin ja tilanteisiin

Mutta tiedon kysyntää ei saa ottaa annettuna, vaan myös se pitää osata kyseenalaistaa

Totuuden kulttuurinen ulottuvuus

Oleellista on, pidetäänkö tietoa yhteisöissä tosina, esim. kirjailijoiden osalta

Uskomukset todellisuudesta ovat väistämättä kulttuurisidonnaisia. Eri kulttuureilla on omat ontologiset sitoumuksensa

Ajan lisäksi myös tila ja paikka (kulttuuri) otettava huomioon

Keiden totuus

Keiden totuutta sitten julkaistaan jos se on kulttuurisidonnaista? Onko demokratia mahdollinen vai johtaako relativismiin?

Tutkijan rooli toimia dialogina kahden kulttuurin välissä ja näin edesauttaa kulttuurien välistä yhteisymmärrystä

Totuus ja tieteellisyys

Totuuden metodologinen sisältö

Tutkijan tietoteoreettinen ja perusteluvelvollisuus

Kokonaistulkinnan oltava johdonmukainen ja ristiriidaton. Esteettinen ja lingvistinen arvio, mutta oleellista kuitenkin perusteluiden näkyminen

Lähteiden lukemisen tavat tulee tuoda esille ja eritellä tarkasti, mutta historiantutkimus on KIRJOITTAMALLA TAPAHTUVAA PÄÄTTELYÄ EI LÄHDEKRITIIKKIÄ

Toruuden metodologinen ulottuvuus

Kestävän tiedon kriteerit:

Päättelyn moitteettomuus

Tulkinnan vakuuttavuus

Kuvauksen uskottavuus

Tutkimustuloksen hyväksyttävyys:

Todenmukaisuus

Hedelmällisyys

Sanoma

Kestävä tieto

Kestävän tiedon on ennen kaikkea läpäistävä oikeudenmukaisen kuvauksen kriteeri

Kestävän tiedon arvio: ensin kollegat, jonka jälkeen suuri yleisö vaikuttavuuden kautta

Päättelyn moitteettomuus - tutkijan esitys kokonaisuutena

tulkinnan vakuuttavuus - suhde aikaisempaan tutkimukseen

Kuvauksen uskottavuus - tieto tutkimuskohteen kulttuurista

"Lähdeaineiston riittävyys"

Lähteille eistettävät lähtökysymykset: määrä, laatu, mitä voi ohittaa, johtopäätöksiä kyseenalaistavat??

Hieman ylimalkaisia ja ohjaavat ajattelun lähteisiin kysymysten sijaan.

Ei voi juuttua tiettyihin lähderyhmiin

Tutkija ei voi etukäteen tietää mitä lähteitä tarvitsee

Päättely kadonnut kokonaan taka-alalle

Päättely

Lähdekritiikki metodina polkenut alleen

Jos lähteet ovat mykkiä, niin ne on laitettava puhumaan päättelyn avulla

Päätelmät ja päättelyketjut

Mitä muita päättelytyyppejä tutkija käyttää kuin selittämistä? Esim. logiikka ja tilastot

Päättely edeltää argumentointia ja ne on osattava pitää erillään toisistaan

Päättelyketjut ja päätelmien väliset yhteydet rakentavat kokonaisuuden

Metodeja pohdittu aivan liian vähän

Esityksen kirjoittamatta jääneet osat

Päättämällä mitä esittää tutkija ottaa yleisönsä huomioon

Teksti pitäisi saada ymmärretyksi kuten se sanotaan

Ilmaisut ja rivien välistä lukeminen otettava huomioon päättelyssä

Vuoropuhelu yleisön kanssa kestävän tiedon näkökulmasta

Esityksen arvioitavuus

Mitä esityksen kirjoittamatta jääneet osat merkitsevät päättelyn arvioitavuudelle?

Ei ole selviä sääntöjä: Looginen ja epistemologinen hyväksyttävyys, mitä saa jättää lausumatta jne?

Päättelyn moitteettomuus vaikea arvioida jos tulkinta ei ole selvää

Mieti mitä voit jättää sanomatta, jotta viesti välittyy ja arviointi on yhä mahdollista

Päättelyn moitteettomuus

Yksittäisten tietojen osalta helppo, mutta kokonaisuudet todella haastavia

Päätelmäketjujen ja kerrosten yhdistäminen vaativa tehtävä

Kielellisesti esityksen oltava arvioitavissa päätösrakenteidensa puolesta, mutta viestin on myös mentävä perille yleisölle

Kompositio luultua vaativampi ja tärkeämpi osa

Päättelyn moitteettomuus heijastuu sujuvana tekstinä

Tulkinnan vakuuttavuus

Oman markkinaraon löytäminen alkuvaiheessa ja täsmennys primaarilähteitä lukiessa

Kuinka pitkälle olemassa olevaa tietoa uskalletaan haastaa?

Innovatiivisuus aina hyvä jos pystytään perustelemaan. Aina ei näin toki ajatella

Pelkkä tutkimuskirjallisuus pohjana ei riitä. YK:n määrittämisen prosessi mukana

Aukon täyttäminen tai tutkitun aiheen poisjättäminen vääriä kriteerejä. Aukoistakin on aina käsityksia ja tutkittu voidaan kumota tai vahvistaa

Innovatiivisuus edelleen kahlittuna vanhoihin ajattelutapoihin

"Kleopatran nenä"

Tulkinta voi näyttää vakuuttavalta, mutta ei välttämättä ole uskottava

Pystyttävä suhteuttamaan samaan aikaan kohteen kulttuuriin ja aikaisempaan tutkimukseen

Mitä tietoja yleisölle on annettava uskottavuuden tueksi

Kuvauksen uskottavuus

Tärkein kriteeri on kohteen kulttuuri. Onko tulkinta sekä mahdollinen että oikeudenmukainen

Kulttuurien järjestelmällinen vertailu koko ajan oltava mukana

Perinteisesti lähteet määräävät mitä voidaan kysyä. Päinvastoin lähteet vastaavat. Kysymykset eka!

Mahdollisuutta tietoon ei ole eli uksottavuus siksi kriteeri

Tutkimustulosten hyväksyttävyys

Onko tutkijan argumentaatio hyväksyttävää.

Ei saa polkea rekonstruktiota

Todenmukaisuus

Hedelmällisyys

Sanoma

Argumentin perusteet ja teho

Argumentti = perustelee, miksi väite pitää hyväksyä

Liisa on rikkonut ikkunan koska ainoa talossa = perusteet, liisa on syyllisistynyt rikkeeseen = teho

Kumpikaan ei ole mielekäs ilman toista. Teho vetoaa yleisöön

Koko tekstit arvioitavissa

Tehoa ei aina mainita tekstissä, "antaa ymmärtää"

Kaksinkertainen todenmukaisuus

Kulttuurien erot usein ristiriidassa

kaksi keskinäisen tiedon varastoa

Tutkimuksen on vastattava samanaikaisesti molempien kulttuurien todellisuuskäsityksiä

Tulkki

Todenmukaisuus tutkimusprosessissa

Tasapainottelu kulttuurien välissä työn eri vaiheissa

Lopussa kun argumentoidaan lähinnä yleisö

Yleisluontoinen tehtävä

Maallikot arvioijina

Tutkijoiden rooli kriitikkoina ja ammattilaisina ylikorostunut

Esityksellä aina maailmankuvaa syventävä vaikutus

Yleisö päättää itse onko tieto hyödyllistä ja sanoma tehokas

Tutkijat ja maallikot yhdessä arvioivat hedelmällisyyden ja vaikutuksen

Poliittinen holhoaminen

Tutkija argumentoi molempien kulttuurien ehdoilla

Tutkimuksen viestin hioutuminen

Yleisö mielessä jo tutkimuskysymyksiä miettiessä

Kriitikon ennakointi

Tutkija vakuuttaa ensin itsensä sitten vasta yleisön

Viestin vastaanotto

Tutkija voi itse vaikuttaa siihen kuinka hänen työtään arvioidaan

Tutkija valitsee yleisönsä, mutta rajaus ei välttämättä jää niin suppeaksi kuin luulee

Historiantutkijan uhkapeli

Lukijoita ei voi kontrolloida loputtomiin. Tahattomat päätelmät usein mukaan

Voiko tutkija olla ottamatta kantaa ilmeisiin päättelymahdollisuuksiin

Sääntöjä kaivaittaisiin "antaa ymmärtää" selventämiseen

Tekstin kokonaisuus ja tulkinnanvaraisuus siis uhkapeliä

Sanoma

mikä on tarinan opetus, moraali

Asiaa ajava vs. objektiivinen tutkija

Tutkijan vastuu tuloksista

Historiasta voi oppia, esim maailmankuvaa avartamalla

Sanoma tulee usein esiin rakenteesta eli kompositiosta

Kompositio

Johnomukaisuus, arvioitavuus ja ritiriidattomuus

Samaan aikaan uskottava ja vakuuttava

Kommunikointi yleisön kanssa vaativa vaihe, lipsutaan usein oikeudenmukaisuudesta

Kronologia vs tematiikka vasta eka askel

Retoriikka ja esteettisyys hyväksyttäviä jos eivät vaikuta kestävän tiedon vaatimuksiin

Historiantutkijan retoriikka

Hyvin sanominen vs toden sanominen

Todennäköisyydet ja perustelu

Ethos = miten esittelee itsensä

Pathos = Uhkapeli yleisön kanssa

Logos = Tiedollinen ja looginen sisältö

Logos on sovitettava niihin puitteisiin jotka ethos ja pathos määräävät

Historiantutkijan dialogit

Tulkki, kahdensuuntainen vuoropuhelu

Totuus ei ole jatkuvasti voimassa oleva vaan suhteista muuttuva

Uudet tulkinnat = uudet totuudet

Tutkija + yleisö + tutkimuskohde = tulkinta ja totuus

Popularisointi ja "kertomuksellisuus"

Perinteisesti tieteellisys ja populaarisuus sulkevat toisensa pois

Maallikot eivät vain lukijoita vaan osallistuvat määrittelyyn

Tutkijat eivät aina ymmärrä kuten tarkoitettu

Kertomuksellisuus vastakohta liialle tieteellisyydelle

Paras olisi "tieteellinen kertomus"

Yleisön näkökulma

Onko popularisoinnille enää sijaa uusien historioiden myötä

Kuka, ketkä ja miten päätetään mitä historiaa tulisi tutkia?

Ei pidä pelätä myyttien kaatamista, sillä usein se on mahdotonta

Yleisö osallistuu kiinnostavan määrittelyyn

Sisällön ja muodon yhteys

Kielellinen käänne

Historia ei ole tiedettä kuten luonnontieteen. Kieli ja kulttuuri antavat substanssille muodon kielen kautta

Arkikielisyyden merkitykset

Tutkijoiden tapa käyttää arkikieltä itsestäänselvyys

Osoitus siitä, että dialogi yleisön kanssa otetaan vakavasti

Kieli täytyy osata muovata yleisön tarkoituksiin sopivaksi. Miten viesti tulee ymmärretyksi?

Kulttuurin ymmärtäminen on sen kielen ymmärtämistä ja puhumista

Kieli tuo muodon tiedolle. Miten se tulkitaan?

Dialogi yleisö kanssa

Yleisö otettava tasavertoisena osapuolena koko ajan

Vakuuttamisen 4 strategiaa:

Tulkinnan tuoreus

Kuvauksen uutuus

Tulosten hedelmällisyys

Sanoma

Yleisöjä usein enemmän kuin yksi, mikä tekee tilanteesta haastavan

Tutkijan ja yleisön oikeudet

Tutkija ei ole asiantuntija kaikissa dialogin vaiheissa

Voiko tutkija olla asiantuntija toisen ihmisen historiassa?

Kellään ei ole tätä etuoikeutta, mutta tutkijalla ei näin ole varaa virheisiin

Dialogi tutkimuskohteen kanssa

Käsittäminen ja käsitettäväksi tekeminen

Tutkimuskohteenkin kanssa käydään dialogia kunnes on päästy lopulliseen molempia tyydyttävään ratkaisuun

Lähteitä ei kritisoida vaan yritetään ymmärtää

Ei ole kyse eläytymisestä tai empatiasta

Tutkija ei ole kohteensa yläpuolella tai superasiantuntija

"Historia on jatkuvaa väittelyä"

Tiedon tarve oikeastaan määrittelee kulloisetkin totuudet ei epistemologia

Totuus prosessina

9. Historiantutkijan dialogit

6. Vaikea totuus

7. Kestävä tieto

8. Tutkimustulosten hyväksyttävyys

5. Ajan vankila