Kasvatusfilosofia ennen 1900-lukua

Kasvatusfilosofia ennen 1900-lukua

1. Sokrates

   • Käytti kasvatusmenetelmänä dialogisuutta
     • Sokraattinen menetelmä: kysymyksellä vastaaminen, tarkoitus saada toinen pohtimaan vastaustaan monista eri näkökulmista, kunnes analyysi tulee päätökseen
       • Aivopesun vaara
       • Mielipiteen muuttamisen taito (esim. mediakriittisyys)
     • Suurien filosofisten ja herkkien kysymysten käsittely

2. Aristoteles

   • Tutki samaa kuin Platon, mutta aidossa ympäristössä
   • Kasvatuksen tulisi perustua ihmisen paikkaan yhteiskunnassa (esim. miehen ja naisen erilaiset arvot), koulutus tukee ryhmän hyveitä
     • Dualistinen hierarkia!
   • · Moraalinen koulutusmalli, joka on käytössä edelleen
     • Tiettyjen hyveiden kehittäminen erilaisin käytännön keinoin – moraalisten asioiden analysointi vasta aikuisina - myös oma kasvatus tällainen, onko muita vaihtoehtoja? Esimerkiksi kognitiivinen.
       • Suosittu 1800-1900-luvuilla: tottelevuus, rehellisyys, rohkeus jne. Lineaarisessa järjestyksessä, näiden harjoittelu käytännön toimilla ja lukemalla
       • Tarvitaanko tänä päivänä (esim. nuorten huono käytös), onko aivopesua (kuitenkin hyvä tarkoitus?)

3. Rousseau

   • Lapsi on syntyessään hyvä (vrt. esim. syntinen) ja ideaalisessa yhteiskunnassa pysyy sellaisena
     • Kasvuun tulisi puuttua mahdollisimman vähän, poistaa esteet kasvun tieltä
       • Ihminen ei käytä koko potentiaaliaan villinä ja siksi tarvitaan kasvatusta
       • Opettajan tulee herkistyä lapsen toiveille, vähäinen kuri, aikuisuudessa tarvittavien taitojen opetteleminen, aistit ja käsillä tekeminen
       • Ajoitus koulutuksessa tärkeää: lapsi valmis oppimaan tiettyjä asioita tiettyyn aikaan
     • Emile-teos, jossa käsitellään pojan kasvatusta, Sophie-tyttären kasvatus vaimoksi ennalta määrättyä
     • Muiden kanssa eläminen ja heidän tarpeisiinsa sopeutuminen korruptoivaa (kritiikkiä siitä, että ihmisiä olisi ennen yhteiskuntaa tai kulttuuria)

4. Pestalozzi

   • Inspiraatio Rousseausta: aistit, kasvatus lapsen lähtökohdista
   • Objektioteoria: esim. lampun tutkiminen
   • Albert Einstein kävi Pestalozzi-tyylisen koulun, visuaalinen oppimistapa, tavallisessa koulussa vaikeaa
   • Köyhillä yhtäläiset mahdollisuudet oppia kuin rikkailla (tutkimuksia ei otettu tosissaan)

5. Herbart

   • · Opetusmetodeissa pitäisi ottaa huomioon mielen toiminta, kognitiivinen metodi: uuden perustana aiemmat kokemukset
   • Opettajan rooli merkittävä
     • · Valmistelu, esittäminen, vertailu ja abstraktointi, yleistys ja soveltaminen

6. Froebel

   • Rousseaun ajatus siitä, että lapsi on syntyessään hyvä
     • Päiväkoti "kindergarten" on puutarha "garden", joka vaalii lasten kasvua
   • Matemaattinen kasvatus: muotojen ja objektien käsittely, jokaisella muodolla mystinen symbolinen merkitys
     • John Dewey kritisoi: liian pitkälle menneet muotojen analyysit, esimerkiksi piiri ei ole vain tapa saada kaikki kerääntymään yhteen kuulemaan jotakin, vaan sillä on oltava syvempi merkitys; kollektiivisen ihmisyyden symboli

7. Platon

   • Kansalaisten ja yhteiskunnan suhde utopistisessa valtiossa, koulutus tärkeässä osassa
   • Eri ihmisille erilaista koulutusta: työläisluokka (esim. käsityöläiset), sotilaat ja valtaapitävät
     • Funktionaalinen malli: kansalaisen koulutus yhteiskunnan tarpeita vastaavaksi
     • Antiikin ajalle ominainen ajatustapa (työntekoa pidettiin orjan työnä): hyvään elämään kuuluu vapaus mietiskellä hartaasti läpi elämän
     • Naisetkin voivat olla sotilaita, mutta koulutus sukupuolineutraalia
     • Kirjallisuus, historia, matematiikka ja filosofia edelleen akateemisen koulutuksen ytimessä - sopiko malli silloin, sopiiko nyt?
     • Sotilaiden ihailu antiikissa yleistä: kuinka suuri osa ajatuksista tarkoitettu sotilaallisiin tarkoituksiin?